Nyt oli Miron vuoro
Melko lauha ja pilvinen talvipäivä, kohtalaisella kaakkoistuulella täydennettynä.
Vajaat kolmekymmentä erilaista kilpapilkkijää kisaamassa, tosin melko samanlaisin varustein - pikkupilkein ja kolmihaaraisin värikoukuin vain ja tällä kertaa ilman luonnonsyöttejä.
Jo perinteeksi muodostunut seuran värikoukkupilkkimestaruuskisa on kooostettu edellämainituista emmeistä. Kisapaikkana oli Muukonniemen - Lamposaaren vesialue. Samalla alueella oli samaan aikaan myös muita kilpapilkkijöitä (Lauritsalan Erämiehet vs. Ylä-Vuoksen Metsästys- ja Kalastusyhdistys).
Hyvänä värikoukkualueena tunnettu kisapaikka yllätti kitsaudellaan, siis ainakin muille kuin kisan voittajalle. Moni kyllä kertoi löytäneensä ahvenpaikan mutta syönnin ja eritoten sellaisen pidemmän syönnin käynnistäminen takkusi. Mitä ilmeisemmin syynä oli äskettäin jäälle satanut paksu lumikerros ja sen myötä valaistusolosuhteen muuttuminen tummempaan suuntaan.
Miro Meuronen omavalmisteisine koukkuineen voitti miesten sarja suvereenisti ja samalla vuoden värikoukkaaja - arvonimen. Kari Autio onnistui parhaiten miesveteraanien sarjassa ja Huotilaisen Mirja vei naisten sarjan voiton.
Kehnompanakin päivänä tämä kisa-alue antaa saalista melkoisen kasan. Nytkin se antoi porukallemme kalaa lähes viisikymmentä kiloa. Suurin osa kalasaalista oli 30 - 50 - grammaista ahventa. Joukkoon mahtui myös muutama sattumasärki.
Värikoukkupilkintä on hauska laji. Ainakin silloin kun aktiivista kalaa löytyy ja sen saa syönnille. Tällä kertaa homman vaikeusaste vain oli hitusen korkeampi.
Kuulin punnituksessa erään hauskan kommentin, jonka en kuitenkaan usko olevan täysin totta: "Joopa joo. Lopputalvi vedetään näillä vehkeillä. Morrit ja tapsisiimat narikkaan."
t:KH
« Takaisin